Polku sinne ja takaisin – synnytyslabyrintin äärellä

Vietin päivän Kätilötalolla pohdiskelemassa synnytyskokemusta. Kuulostaako tylsältä? Voin vakuuttaa: ei ollut tylsää vaan oivaltavaa ja toiminnallista.

Doula Alessandra Sarelin on kouluttautunut monen muun asian ohella myös synnytystaiteeseen ja synnytyskertomuksiin. Synnytyskokemuksen uusi lempeä tulkinta -työpajassa Alessa perehdytti meidät osallistujat Pam Englandin kehittämään synnytyslabyrintti-menetelmään, jonka avulla voi työstää synnytyskokemustaan. Joskus synnytys on hurja matka tai toimenpiteiden kavalkadi, joka lumivyöryn lailla ottaa vallan. Rankan synnytyksen jälkeen tuore äiti saattaa olla hämmentynyt, pettynyt tai suruissaan, vaikka vauva olisi täydellisen ihmeellinen. Aika usein synnytyksessä on jokin vaikea kohta, johon ei oikein haluaisi jälkeenpäin palata. Asia voi olla pieni mutta painua todella syvälle mielemme syövereihin, nostaa sieltä aina päätään sopivan hetken tullen. Tai pulmallisia kohtia voi olla monta ja ne kaihertavat kuin kivi kengässä. Toisaalta synnytyksen ei tarvitse olla traumaattinen tai hurja herättääkseen kysymyksiä. Sujuvastakin synnytyksestä voi naiselle itselleen jäädä jokin kokemuksellinen kerros tai muisto joka mietityttää. Näiden suurten ja pienten kysymysten ja kokemusten käsittelyyn kannattaa etsiä apua – kannammehan synnytyskokemusta mukanamme joka päivä. Varsinkin lapsen syntymäpäivä ja esimerkiksi loppuraskauden vuodenaika muistuttavat kokemastamme. Tapahtunutta ei voi muuksi muuttaa, mutta voimme vaikuttaa siihen miten kokemaamme suhtaudumme. Voimme muuttaa sisäistä puhettamme, löytää kokemaamme uuden näkökulman ja sitä kautta saada aiempaa lempeämmän tulkinnan koko kokemukselle. Ja mikä mahtavinta: samalla opimme lisää itsestämme ja omista voimavaroistamme. Voimme antaa itsellemme tilaisuuden muuttua ja kasvaa. Löytää armollisuutta itseämme ja kokemaamme kohtaan.

Synnytyslabyrinttityöpajassa kokoonnutaan luottamukselliseen ja kannattelevaan naisten piiriin. On lupa olla hiljaa ja jakaa vain sen verran kuin itse haluaa. Työskentely itse labyrintin kanssa on itsenäistä ja hiljaista. Aluksi puhumme synnytyskokemuksista parin kanssa kahden kysymyksen verran: mikä synnytyksessä yllätti ja mistä voi olla ylpeä. Kumpikin saa puhua keskeytyksettä määräajan, toinen kuuntelee ja vastaanottaa. Sen jälkeen Alessandra kertoo meille 3000 vuotta vanhan myytin Inannasta joka tekee matkan Aliseen. Inannan matka johdattelee meidät synnytyslabyrintin äärelle. Otamme paperit ja liidut ja Alessan ohjauksessa piirrämme ensin labyrintin siemenen josta kasvaa viiva viivalta koko labyrintti. Tämän jälkeen jokainen miettii itse omaa synnytystään ja valitsee siitä seitsemän muistoa, jotka omilla symboleillaan merkitsee labyrinttiin. Lopulta näistä kohdista pitää valita yksi johon keskittyy ja jota haluaa käsitellä. Alessa johdattelee tähän kertomalla uudestaan Inannasta ja ohjaten mielikuvaharjoituksen. Synnytyslabyrintti muuttuu kartaksi, joka avaa uuden näköalan koettuun tapahtumaketjuun ja koko synnytykseen. Kartta paljastaa kokijan uskomuksen, jonka voi tietoisesti muuttaa ja josta voi oppia. Kokemus lisää armollisuutta ja ymmärrystä omaa itseä ja kokemaansa kohtaan. Se auttaa ymmärtämään miten koko elämänkokemuksemme taaperoiästä aina tähän hetkeen asti vaikuttaa siihen mitä ajattelemme synnyttämisestä.

Synnytyslabyrintin perusajatus on, että synnyttävä nainen astuu labyrinttiin ja päästessään labyrintin keskelle, vauva syntyy. Vauvan synnyttyä labyrintista on kuljettava myös ulos ja paluumatkan aikana nainen ottaa vähitellen synnytyskokemuksen omakseen. Pam England on jakanut matkan yhdeksään eri vaiheeseen, joissa jokaisessa synnytyskertomus muokkautuu ja nainen kasvaa. Ajallisesti paluumatkaan voi mennä vuosia ja jokin vaiheista voi viedä enemmän aikaa kuin toinen. Alessa on kirjoittanut tästä synnytyssoturin matkasta omassa blogissaan ja työpajassa hän käy läpi matkan labyrintista ulos. Mietimme jokainen missä kohden olemme paluumatkallamme ja mitä saimme päivästä mukaamme. Itse koen vahvasti, että vaikka käsittelin viimeistä synnytystäni, työstin myös yhden aikakauden päätöstä elämässäni. Samalla labyrintti auttoi minua käsittelemään muutoksia naiseudessani, äitiydessäni ja työssäni. Näin turhan uskomukseni jonka kanssa olen painiskellut paitsi synnytyksessä, myös muissa tilanteissa elämässäni. Sen tilalle loin uuden uskomuksen, voimalauseen, johon voin luottaa ja jota voin tietoisesti vahvistaa tästä eteenpäin. Katsoessani labyrinttiani hymyilen kiitollisena sille naiselle, joka kulki tuon matkan labyrintin ytimeen ja melkein jo sieltä uloskin.

PS. Olen tehnyt synnytyslabyrintin edellisen kerran vuonna 2015 – kirjoitin kokemuksestani silloinkin!

Kirjallisuutta:
Pam England: Labyrinth of Birth (2009) ja Ancient Map for Modern Birth (2017).