Toisinaan on vain hypättävä

Vuosi sitten olin tilanteessa, jossa minun piti valita. Sitähän elämä pitkälti on: valintoja ja niistä seuraavia uusia valintoja.

Olin ollut hoitovapaalla ja nyt kulman takana kolkutteli paluu työpaikalle. Työpaikkani oli lähellä, vastasi koulutustani ja tehtäväni myös osaamistani. Minulla oli mahtavat työkaverit ja työssä itsessään sopivassa suhteessa vastuuta ja vapautta. Viihdyin työssäni. Työyhteisössäni arvostettiin sen jokaista jäsentä sekä jokaisen erityisosaamista ja kiinnostuksia myös työn ulkopuolelta. Minun osaamiseni ja kiinnostukseni olivat (ja ovat) jooga, synnytysvalmennus ja doulaus, joita kaikkia olin saanut tehdä palkkatyöni ohella, kunnes jäin äitiyslomalle. Äityslomasta nautin vuoden, sitten hoitovapaalle jäätyäni palasin joogatöiden pariin. Palkkatöihin paluu merkitsisi paluuta äitiyslomaa edeltäneeseen työkuvioon: olisi taas taidetyöt ja joogatyöt, kaksi erilaista paikkaa, monta erilaista ihmistä ja paljon liikkumista ja aikatauluja. Rakastan taidetta ja rakastan joogaa, mutta kukapa rakastaisi kiirettä tai tunnetta siitä, että eri paikassa kuin pitäisi? Yhden lapsen kanssa kuvio oli toiminut, mutta toimisiko nyt enää kun lapsia on kaksi? Millä ajalla valmistelisin tunnit, hoitaisin kirjanpidon ja joogaisin itse? Innostuisinko vielä taiteilijoiden projekteista kuten ennen, jaksaisinko olla heidän tukenaan? Heräsi kysymys mihin tunnen intohimoa.

Rakkauteni kuvataiteeseen syttyi jo lapsena ja johdatti minut työuralleni. Jooga on huomattavasti tuoreempi rakkaus, vaikka nyt jo vuosikymmenen mittainen sekin. Aikani harkittuani tein päätöksen: nyt hyppään. Taidetyöt saivat jäädä, ainakin toistaiseksi. Hirvitti ja pelotti, mutta samalla olin innoissani ja lähes lapsekkaan malttamaton. Olin utelias näkemään mihin joogapolku ja yrittäjyys minut veisivät.

Vuodessa ne ovat tuoneet minut tähän. Matkan päätä ei tietenkään näy, mutta olen onnellinen hypystäni, siitä että uskalsin. Paljon olen oppinut, koko ajan saan oppia lisää ja se on yksinkertaisesti mahtavaa. Hitaasti mutta varmasti otan askeleita polullani ja yksi niistä on tässä. Tervetuloa blogini pariin!