Polku sinne ja takaisin – synnytyslabyrintin äärellä

Vietin päivän Kätilötalolla pohdiskelemassa synnytyskokemusta. Kuulostaako tylsältä? Voin vakuuttaa: ei ollut tylsää vaan oivaltavaa ja toiminnallista.

Doula Alessandra Sarelin on kouluttautunut monen muun asian ohella myös synnytystaiteeseen ja synnytyskertomuksiin. Synnytyskokemuksen uusi lempeä tulkinta -työpajassa Alessa perehdytti meidät osallistujat Pam Englandin kehittämään synnytyslabyrintti-menetelmään, jonka avulla voi työstää synnytyskokemustaan.

Joskus synnytys on hurja matka tai toimenpiteiden kavalkadi, joka lumivyöryn lailla ottaa vallan. Raskaan synnytyksen jälkeen tuore äiti saattaa olla hämmentynyt, pettynyt tai suruissaan, vaikka vauva olisi täydellisen ihmeellinen.

Aika usein synnytyksessä on jokin vaikea kohta, johon ei oikein haluaisi jälkeenpäin palata.

Asia voi olla pieni, mutta se saattaa painua todella syvälle mielemme syövereihin noustakseen pintaan sopivan hetken tullen. Tai pulmallisia kohtia voi olla monta ja ne kaihertavat kuin kivi kengässä.

Toisaalta synnytyksen ei tarvitse olla traumaattinen tai hurja herättääkseen kysymyksiä. Sujuvastakin synnytyksestä voi synnyttäjälle jäädä jokin kokemuksellinen kerros tai muisto, joka mietityttää. Näiden suurten ja pienten kysymysten ja koko kokemuksen käsittelyyn kannattaa etsiä apua – kannammehan synnytyskokemusta mukanamme joka päivä. Esimerkiksi lapsen syntymäpäivä tai loppuraskauden vuodenaika saattavat muistuttaa synnytyskokemuksesta.

Tapahtunutta ei voi muuksi muuttaa, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten kokemaamme suhtaudumme. Voimme muuttaa sisäistä puhettamme, löytää kokemaamme uuden näkökulman ja sitä kautta saada aiempaa lempeämmän tulkinnan koko kokemukselle. Ja mikä mahtavinta: samalla opimme lisää itsestämme ja omista voimavaroistamme. Voimme antaa itsellemme tilaisuuden muuttua ja kasvaa. Löytää armollisuutta itseämme ja kokemaamme kohtaan.

Synnytyslabyrinttityöpajassa kokoonnutaan luottamukselliseen ja kannattelevaan piiriin. On lupa olla hiljaa ja jakaa vain sen verran kuin itse haluaa.

Työskentely itse labyrintin kanssa on itsenäistä ja hiljaista. Aluksi puhuimme synnytyskokemuksista parin kanssa kahden kysymyksen verran: mikä synnytyksessä yllätti ja mistä voi olla ylpeä. Kumpikin sai puhua keskeytyksettä määräajan, toinen kuunteli ja vastaanotti.

Sen jälkeen Alessandra kertoi meille 3000 vuotta vanhan myytin Inannasta joka tekee matkan Aliseen. Inannan matka johdatteli meidät synnytyslabyrintin äärelle. Otimme paperit ja liidut ja Alessan ohjauksessa piirsimme viiva viivalta koko labyrintin. Tämän jälkeen jokainen mietti itse omaa synnytystään ja valitsi siitä seitsemän muistoa, jotka omilla symboleillaan merkitsi labyrinttiin. Lopulta näistä kohdista piti valita yksi, johon keskittyi eritoten. Alessa johdatteli tähän kertomalla uudestaan Inannasta ja ohjaten mielikuvaharjoituksen. Synnytyslabyrintti muuttui kartaksi, joka avasi uuden näköalan koettuun tapahtumaketjuun ja koko synnytykseen. Kartta paljasti kokijan uskomuksen, jonka voi tietoisesti muuttaa ja josta voi oppia. Tämä kokemus lisää armollisuutta ja ymmärrystä omaa itseä ja kokemaansa kohtaan. Se auttaa ymmärtämään, miten koko elämänkokemuksemme taaperoiästä aina tähän hetkeen asti vaikuttaa siihen mitä ajattelemme synnyttämisestä.

Synnytyslabyrintin perusajatus on, että synnyttävä ihminen astuu labyrinttiin ja päästessään labyrintin keskelle, vauva syntyy.

Vauvan synnyttyä labyrintista on kuljettava myös ulos ja paluumatkan aikana synnyttäjä ottaa vähitellen synnytyskokemuksen omakseen. Pam England on jakanut matkan yhdeksään eri vaiheeseen, joissa jokaisessa synnytyskertomus muokkautuu ja ihminen kasvaa. Ajallisesti paluumatkaan voi mennä vuosia ja jokin vaiheista voi viedä enemmän aikaa kuin toinen.

Alessa on kirjoittanut tästä synnytyssoturin matkasta omassa blogissaan ja työpajassa hän kävi läpi matkan labyrintista ulos. Mietimme jokainen missä kohden olemme paluumatkallamme ja mitä saimme päivästä mukaamme. Itse koen vahvasti, että vaikka käsittelin viimeistä synnytystäni, työstin myös yhden aikakauden päätöstä elämässäni. Samalla labyrintti auttoi minua käsittelemään muutoksia naiseudessani, äitiydessäni ja työssäni. Näin turhan uskomukseni, jonka kanssa olen painiskellut paitsi synnytyksessä, myös muissa tilanteissa elämässäni. Sen tilalle loin uuden uskomuksen, voimalauseen, johon voin luottaa ja jota voin tietoisesti vahvistaa tästä eteenpäin. Katsoessani labyrinttiani hymyilen kiitollisena sille Hanna-Marille, joka kulki tuon matkan labyrintin ytimeen ja melkein jo sieltä uloskin.

Kuvassa alla on oma synnytyslabyrinttini.

Tutustu Alessandran verkkokurssiin Synnytyskokemuksen uusi lempeä tulkinta – suosittelen kurssia lämpimästi!

Kirjallisuutta:

Kirjastani Äitivuosi – viisautta, vinkkejä & vertaistukea (2021) löydät kirjoittamani jutun Synnytyskokemuksen kauaskantoinen kaiku, jossa haastattelen doula Alessandra Sarelinia ja kätilö Anu Lampista aiheesta.


Pam England: Labyrinth of Birth (2009) ja Ancient Map for Modern Birth (2017).

Edellinen
Edellinen

Joogan avulla löydän ytimeeni

Seuraava
Seuraava

Keisarinleikkaus – sektiosynnytys