Joogan avulla löydän ytimeeni
Jooga tuli elämääni vähitellen. Se hiiviskeli kulman takana vuosikausia etsiessäni itselleni mieluisaa liikkumistapaa. Astangajoogan pariin päädyin vuonna 2004 ja innostuin. Harjoittelin eri opettajien johdolla, mutta ajan myötä aistin itsessäni vastustusta. Samana toistuva sarja ja harjoitteluun liittyvä tietynlainen tiukkuus tuskastuttivat minua.
Mietin, onko jooga minua varten
vai minä joogaa varten.
Samoihin aikoihin sisäisten joogaristiriitojeni kanssa tulin raskaaksi ja ruumiini muuttuessa harjoitteluni lähti uudenlaiselle tielle. Suunnilleen raskauden puoliväliin asti jatkoin astangajoogaa ja sovelsin harjoitustani itse. Kuuntelin kehoani tarkemmin ja huomasin hitaan harjoittelun avaavan sisäisiä aistejani. Raskauden myötä löysin uuden opettajan ja toisenlaisen lähestymistavan koko harjoitukseen. Olin haltioissani – tunsin tulleeni kotiin. Malla Rautaparran opastuksella tutustuin sekä raskausjoogaan että scaravellilaiseen joogaharjoitukseen. Synnytys ja äitiys veivät minut yhä syvemmälle joogan maailmaan ja avasivat uusia näköaloja harjoitteluun sekä siihen mitä jooga minulle merkitsee.
Opiskelin joogaopettajaksi Malla Rautaparran ja Sandra Sabatin ohjaamana. Opiskelun alkaessa olin pienen vauvan esikoisäiti. Kolme vuotta myöhemmin, joogaopettajakoulutuksemme viimeisessä tapaamisessa mukanani oli vastasyntynyt toinen lapseni.
Vuosien varrella olen joogannut monien opettajien kanssa ja edelleen Vanda Scaravellin jälkiä seuraava joogaamisen tapa puhuttelee minua eniten.
Olen joogannut läpi kolme raskautta, synnytystä ja postpartumvaihetta. Tällä hetkellä minua kiinnostaa miten jooga kulkee kanssani keski-iässä ja vaihdevuosissa. Huomaan taas kaipaavani astangajoogan voimakkuutta. Samalla kiinnostukseni hengitykseen ja meditaation on syventynyt. Siksi suuntaankin seuraavaksi hengitysterapeuttikoulutukseen.
Vuosien kuluessa jooga on tullut osaksi arkeani ja vähitellen muuttanut niin ryhtini, liikkumistapani, hengitykseni kuin työnikin. Joogaharjoitus tuo päiviini iloa, lohtua ja voimaa – luottamusta elämään ja omaan polkuuni. Minulle jooga onkin kuin vaellussauva, joka auttaa minua matkallani. Sen avulla löydän yhä uudelleen kotiin, omaan voimaani ja ytimeeni, hengitys kerrallaan.